Yhdistyksemme jo perinteeksi tullut tapahtuma, sienikurssi, järjestettiin syyskuussa. Jokavuotinen sienikurssi on ollut taattu keino oppia tunnistamaan sieniä kokeneen oppaan, Eilan, avulla. Tämä oli jo kolmas kurssikertani, ja aina vain opin uutta. Tänä vuonna haasteita aiheutti aurinkoinen alkusyksy, jolloin ei montaa pisaraa taivaalta tullut. Metsät ovat olleet Pirkanmaalla aivan rutikuivia.
No, löytyikö niitä sieniä? Työlästä se oli, mutta marttojen haukankatseella ja oppaamme vankalla kokemuksella jokusia yksilöitä löytyi. Voitatti, ukonsieni, rusko-orakas, viinihapero, ruostekärpässieni ja reilu kymmenen muutakin ruokasientä opittiin. Näiden lisäksi tutkimme myös syötäväksi kelpaamattomia sieniä ja saimme vinkkiä mm. sienien kasvualueista sekä siitä, miten ilmansaasteet vaikuttavat sieniin. Saalis jäi tällä retkellä melko olemattomaksi, mutta luonto-oppi metsän keskellä, hyvien eväiden kera, ei voi koskaan olla hukkaan heitettyä aikaa.
Nyt saa sateet tulla, jotta päästään ottamaan opit käytäntöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti