Pajukurssi

Vierailimme Luontovakan tiloissa Hämeenkyrössä ja aiheenamme olivat pajutyöt. Irene Lautala kertoi meille hieman Luontovakan historiaa ja pajutöiden (punostöiden) teoriaa.

Pajut kerätään aina kesäkauden lopulla, alkutalvesta. Tavoitteena tietysti on saada mahdollisimman suoria ja oksattomia pajuja. Niitä kuivatetaan useampi kuukausi, jotta pajun kuori kuivuu. Irene mainitsi, että tuoreesta pajusta voi myös tehdä töitä, mutta silloin punos usein kutistuu paljon ja löystyy. Pajuja uitetaan lämpimässä vedessä n. viikko, jolloin ne pehmenevät ja ovat valmiita työstettäväksi. Ryhmämme teki kurssilla mm. pajukoreja, -amppelin, -vateja ja tukirungon kukkaruukkuun.

Pajutöiden tekoon ei onneksi aina tarvita paljoa – jo styroksipalalla ja vasaralla pääsee pitkälle. Hieman olivat kädet väsyneet kurssin lopulla, mutta se ei haitannut! Kuusi tuntia hujahti hetkessä ja matkaan sai kaupan päällisiksi nipun uusia ideoita.

Arkkitehtuurinen kierros

Huhtikuussa reippailimme Tampereen keskustassa arkkitehdin matkassa. Liikkeelle lähdimme kävellen, ja reitti oli suunniteltu siten, että näimme matkan varrella arkkitehtuurillisesti tärkeitä, puhuttavia tai ajatuksia herättäviä kohteita. Kierros lähti liikkeelle Vapriikin terassilta, josta katselimme Satakunnansillalle nähden kansallismaiseman, joka on tuttu myös 20 markan setelistä. 

Tampereen kaunein sisätila Vapriikissa.

Vapriikilta jatkoimme matkaa kohti uudistettua Näsilinnaa, Metsoa , Ratinanrantaa sekä rautatieaseman seutua. Kävelyn aikana arkkitehtimme kertoi myös monista matkan varrella olevista rakennuksista sekä jaksoi vastailla innokkaiden osallistujien loputtomiin kysymyksiin.

Yksityiskohta Näsilinnassa.

Kierroksella emme tarkastelleet rakennuskantaa ainoastaan jalankulkijan perspektiivistä, vaan nousimme myös tähystelemään kaupunkia yläilmoihin Torni-hotellin näköalatasanteelta. Opimme, että Tampereen arkkitehtuurille tyypillistä on mm. punatiili, suuruudenhulluus (rakennusten koossa) sekä urheilullisuus, joka näkyy katukuvassa. Tärkeinä niminä nousivat Bertel Strömmer, Wivi Lönn ja Pietilän pariskunta, jotka olivat vastuussa yhdestä jos toisestakin rakennuksesta. 

Tampereen keskusta tarjoaa yllättäviä ulkotiloja.

Kelloportti Vapriikin alueella.