Isojärven kansallispuisto hurmasi kauneudellaan pienehkön marttaporukkamme tänä syksyisenä sunnuntaina. Aurinko paistoi ja luonto esitteli kauniita värejään, ääniään ja tuoksujaan.
Reitti oli vaihteleva ja tarjosi paljon nähtävää: oli synkkää metsää, kallionrinteitä, jyrkkiä nousuja sekä sinisiä järviä. Evästauon jälkeen rentouduimme Metsämieli-menetelmän parissa, ja ainakin itselleni tuo rauhoittumisen hetki oli oikein tervetullut.
Kotimatkalla kertasimme kaikkea nähtyä ja koettua: upeita maisemia sekä eläimistöä (perhosia ja tikka ainakin tuli nähtyä), herkullisia marjoja, nuotiolla vietettyä evästaukoa ja hien pintaan nostaneita ylämäkiä. Saivatpa halukkaat kotiinviemisiksi suppilovahveroitakin